Lasku helvetin syöveriin

Kirjoittanut
Fade_to_black

Kello löi kaksitoista illalla kun vanha Huey-kopteri lensi autioituneen kaupungin yllä. Kopterin lavat hakkasivat ympäröivää ilmaa kappaleiksi ja loivat nosteen ,jonka avulla tämä tekniikan ihme pysyi ilmassa.Yksinäisen kopterin seuraan liittyi toinen samanlainen.Hitaasti mutta varmasti ne lensivät kaupungin yli,joka oli viimeisen kuukauden aikana muodostunut maailman keskipisteekisi.Kaupunki nimeltään Raccoon city.Tämä idyllinen pikkukaupunki oli muodostunut kaikkien maailman media keskusten,sanoma lehtien,tv-keskusteluiden keskipisteeksi.Julkisuudesta oli muodostunut häiritsevä tekijä kun monet friikit ja kummajaiset pyrkivät kaupunkiin näkemään tapahtumaa.Ei enään riittänyt että poliisi ja armeija yrittivät pitää Raccoon city "asukkaat" sisällä vaan nyt he joutuivat estämään ihmisiä jotka halusivat kaupunkiin sisään. Hulluutta......

*****************************


Huey kopterin sivuovi liukui auki ja esiin pilkisti voimakas,teräksen harmaa konekivääri ,joka suuntasi piippunsa kohti betonisia rakennuksia,jotka lepäsivät kopterin ala puolella.Ilma oli kireä ja täynnä rikin ja pakokaasujen tuoksua.Kopterien kohde tuli horisontissa näkyviin."Kohteeseen saatu näkö yhteys. Käynnistetään suunnitelman kolmas osa."kuului radiosta.Kopterien tiet erkanenivat.Toinen jatkoi matkaansa kohti taloa ,joka hohkasi horisontissa.Toinen taas aloitti matkansa itäänpäin.Se kiristi tahtiaan.Koneen ääni kiristyi entisestään,bensaa kului enemmän.Pakokaasut lisääntyivät.Punainen valo syttyi kopterin matkustamoon.Valon keinotekoinen loiste paljasti kopterin sisällön.12 henkilöä.Kahdeksan miestä....neljä naista.Punaisen valon loisteessa saattoi erottaa vanhat konepistoolit ja nuhjuiset armeijan oliivin vihreät haalarit sekä mustat varuste liivit joita henkilöt pitivät.Henkilöt istuivat vastakkain,naamat naamoja vastaan.Miehet toisella puolella,naiset toisella.Savukkeen tulipään levoton käryäminen valaisi kopteria sisältä ja sen valo rikkoi punaista valoa.Tuuli yltyi ja kopteri heilahti."Kaksi minuuttia laskuun".pilotti totesi. Normaalisti kopterissa olisi kaksi pilottia.Tällä kertaa vain yksi.Sillä kukaan muu ei ollut suostunut tähän tehtävään.Toisessa kopterissa,sama juttu.Metalli kolisi,nahkarapisi ja viimeiset tarkistukset käytiin hitaasti mutta varmasti läpi.Laskeutuminen aloitetiin ja kopteri tymähti laiskasti Raccoon cityn sairaalan katolle.

*****************************


Laskutelineet kirkuivat kun kopteri laskeuti.Pilotti ei kuitenkaan vähentänyt kaasua kuin pakollisen määrän.Kopterin sisältö ravasi ulos niin nopeasti kuin ehti ja juoksi kohti katon reunoja.Kopteri suuntasi taivaan vapauteen heti kun lasti oli saatu purettua.Kaksi vanhempaa sotilasta kantoivat suurta puista armeijan varuste laatikkoa kauemmas kopterin lähtö alustalta.Jokainen jäsen kyyristyi ja peitti silmänsä sankalta pölypilveltä ,jonka kopteri aiheutti noustesaan.He olivat omillaan."Eipäs jäädä tähän makoilemaan,suunnataan sisään vain",kuului joukon komentajan,Andrean,ääni.Mitään sanomatta kolme sotamiestä suuntasi kulkunsa katolla sijaitsevaa hissin ovia.Muut jäivät taustalle.Hetken aikaan ei kuulunut mitään.Hissin ovet avautuivat ja sisältä lemahti mädän haju jota olisi patologikin välttänyt.Nopea käsimerkkien vaihto ja kolme sotilasta Mp-5 konepistoolit tanassa suuntasivat hissiin.Hissin ovet kolahtivat kiinni ja vaimea surina alkoi kun hissin moottorit aloittivat toimintansa.Vaimeasti suristen hissin siirsi nämä kolme sotilasta 6-kerrokseen,joka oli katto kerroksen jälkeen seuraava."Mennään kerros kerrallaan ja viestitään muille kun ollaan varmistettu toiseen kerrokseen asti",sanoi eräs miehistä."Mitä varten ne muijat on meillä mukana,kun ei oikein käskyn jaossa käynyt selväksi?"kysyi sotilas nimeltä Mikhail Victor. "En minä itsekkään sen enempää tiedä kuin sinä itsekkään",vastasi tylysti Petros,joka pyöritteli käsikranaattia.Hissi pysähtyi,ovet avautuivaat ja heidän edessään paljastui lohduton näky....

***************************************


Hissi oli tuonut kolmikon teho-osastolle.Ilmassa leijui lääkkeistä johtuva haju sekä ruumiin ominais tuoksu. Eri huoneiden välissä sijaitsevat lasi ikkunat oli pää asiassa lyöty auki.Kaikki oli rikottu."Joku on ollut täällä vähä aika sitten",Mikhahail totesi."Miten niin?" kysyi Petros ääni väristen."Tuon pyörätuolin pyörä pyörii vimmatusti".Mikhail osoitti nurkassa olevaa vanhaa tuolia,joka nojasi toinen pyörä ilmassa lääkekaappia vasten.Sairaalan valot olivat vielä päällä.Tai ainakin osa."Ihme että varageneraattori on vielä pystyssä",totesi joukon kolmas.Hän ei ollut esitellyt itseään kellekkään eikä kukaan tuntenut häntä entuudestaan.Huhuja tästä tumma ihoisen miehen nimestä ja taustasta liikkui paljon ,mutta ne yleensä kumosivat toinen toisensa.Hänen varovaiset askeleensa kohti pyörätuolia kiihtyivät.Mies oli vaihtanut Mp-5 konepistoolinsa käsiaseeseen,mustaan Magnum 44.Kun mies saavutti pyörätuolin hän tarttui kiinni liikkuvaan pyörään ja pysäytti sen.Jatkuvasti silmät tarkkaillen edessä olevaan huoneeseen hän päätti suunnata kulkunsa sinne.Huoneen oven yläpuolella loisti mainoskyltin lailla valo jossa luki "Operating". Kummatkin ovet,jotka johtivat leikkaussaliin,olivat sepposen selällään.Toinen ovista roikkui saranoillaa,toiseen oveen oli taasen jäänyt karu muisto jostain ihmisestä.Oven halki kulkki verinen käden jälki,joka ilmaisi jonkun menneen sisään.Nopean tarkastelun jälkeen mies huomasi että tämä veri oli juoksevaa.Joku elävä oli siis kulkenut tästä noin 1-30 min. sitten,mutta minne.Hän suunnisti kohti ovea,musta suojelus enkelinsä hänen edellä.Haju voimistui.....

Osa 2

Sotilas pysähtyi välittömästi ovilla.Lemun tulonlähde oli löytynyt."Meillä on eloonjäänyt" , mies huusi. Petros sekä Mikhail ryntäsivät suunnattoman innostuksen kourissa kohti ovea jossa heidän tiimi toverinsa seisoi.Nuorempana sekä kokemattomanpana Petros kääntyi välittömästi oksentamaan oven viereen.Vahvat vatsahapot sekä edellisillan lounas kiiri ylöspäin suunnatonta vauhtia.Näky oli jotain mitä kukaan heistä ei tulisi unohtamaan."Auttakaa" , aneli nuori naishenkilö joka makasi huoneen nurkassa.Hänen epäonninen matkansa oli pysähtynyt tähän huoneeseen.Kukaan sotilaista ei voinut ymmärtää sitä sitkeyden määrää millä nainen oli itsensä pakottanut tähän tyhjään vankiselliin. Siinä paikalla missä ennen sijaitsi ohut suolen paikka oli nyt tyhjä kolo. Naisen jalkojen ympärillä oli takertuneena suolia.Veren vuoto oli yllättävän vähäistä."Miten....." , änkytti Petros vaimeasti."Hänen verensä suuret Adrenaliini määrät sekä T-viruksen aikaan saama mutaatio saivat hänet jatkamaan" , Mikhael vastasi.Mikhael otti Petrosia olkapäästä kiinni ja ohjasi nuorukaisen pois ovelta. Samalla hän iski silmää tummalle tiimiläiselleen joka samalla sekunnilla tyhjensi kaksi 9mm luotia konepistoolistaan.Kuului kaksi vaimeaa tussausta,kaksi vaimeaa rusahdusta sekä ynähdys jonka nainen päästi..Hiljaisuus valtasi huoneen."Jatketaan eteenpäin,ne yhdet jäätyvät kohta sinne ulos",Mikhael tokaisi.Muut tottelivat koneenlailla.

***********************************************

Joka kerroksessa heitä odotti lohduton näky.Tuhoutuneita tietokoneita , rikkoutuneita sairaala tarvikkeita , kasoittain raatoja sekä muutama kuollut jotka vain jatkoivat olemassa oloaan , kunnes tapasivat seurueen. Katolla oleva loppu tiimi alkoi käydä kärsimättömäksi."Mikä helvetti niillä kestää",joku ajatteli ääneen. Radion räsähdys.Nicholai nosti radionsa pois rintataskustaan ja aloitti,"Raportoikaa"."Sairaala on toiseen kerrokseen asti turvattu......minimaallista vastarintaa.Odotan lisä ohjeita,sir."radiosta kuului nuoren Petroksen ääni."Tappioita tai haavoittuneita?".Kysyi Nicholas."Se yksi....mikä sen nimi oli.....ihan sama.. tämä tumma kaveri sai naarmun oikeaan käteensä , mutta hän sai sen lääkärin instrumentista joka oli jätetty lojumaan lattialle "."Jos joltain on jalka irronnut raportoi , jos joltain on purtu pää irti raportoi mutta älä saatana soikoon rupea tuhlaamaan minun aikaani tyhjän päiväisillä asioilla" , Nicholai huusi radioon."Pysykää Toisen kerroksen portaikossa vahdissa , me tulemme kohta".Loppu ryhmä liikkui varovasti hissiin."Kaikki eivät mahdu kerralla ",Nicholai sanoi. "Minä odotan täällä teidän kolmen kanssa.Lähetätte hissin tänne ylös kun pääsette toiseen kerrokseen.Me tuomme laatikon samalla ".Nyökkäys ja osa ryhmästä katosi hissiin.

************************************************


Hiljaisuus laskeutui... Toisen kerroksen ihmisasukit odottivat tuskaisina tiimitovereitaan.Hiljaisuus oli pelottava.Edes hissin natinaa ei ollut.Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului alakerrasta vaimea kolahdus ja ovi kävi.... Hiljaisuus rikkoutui kun askeleet täyttivät sen.Vaimeasti ne etenivät kohti määräämätöntä suuntaa. Jokainen kolmesta toveruksesta nosti aseensa kohti rappusten taitetta mihin valo loi varjoja,kymmeniä."Painutaan helvettiin tästä",Mikhael ilmoitti ja toverukset perääntyivät yksi mielisesti takaisin ovi aukosta .Hiljaa laitettiin ovi kiinni.... Petros jäi kuuntelemaan korva kiinni ovessa.Askeleet olivat kaikkonneet.Niitä ei enään ollut."hetkinen....."hän ajatteli itsekseen,"mitä......" Ovi rysähti alas kun kymmenet käsiparit työnsivät sitä.Mikhael juoksi mustan kumppaninsa kanssa nopeammin kuin koskaan auttamaan ystäväänsä ,mutta turhaan.... Petrosin vaimea avun huuto kuului hädin tuskin kun elävät kuolleet kiskoivat hänet oven alta. Shokki on hieno asia. Petrosin jalat nykivät vielä oven alla vaikka loppu ruumis löytyi jo kymmenestä muusta paikasta. Laumasta kuului hiljaista mutinaa ,nautinnon ääniä jotka kertoivat lihan laadusta.Kauan ei kulunut kunnes huomasivat lauman toverit, jotka olivat ilman ruokaa jääneet,kaksi sotilasta jotka tuijottivat heitä silmät ammollaan. Sekuntin jälkeen kaksi konepistoolia tulittivat ,täyttäen ilman lyijyllä ja ruudilla. Ruumiit rapisivat lattialle ja porrashuone täyttyi kuolleista....