Resident Evil Tampere

Osa 1
Kirjoittanut
Lord Saddler

Luku 1


Jussi Korhonen heräsi. Kello oli puoli viisi. Hänen täytyisi lähteä kohta töihin. Hän oli töissä Tampereen Poliisilaitoksella tavallisena poliisina. Korhonen ei ollut mikään erikoinen ihminen. Hän oli ruskeahiuksinen ja sinisilmäinen, normaali kokoinen ja aika voimakas suomalainen nuorimies. Hän oli juuri saanut työpaikan Poliisilaitokselta ja oli viikonlopuksi mennyt tapaamaan vanhempiaan Keski-Suomeen. Nyt hän oli pienessä hotellissa aika lähellä Tamperetta. Työpäivä alkaisi kuudelta, joten Jussilla on vielä aikaa. Hän nousi ylös sängystään ja hieroi jäykkää niskaansa. "Olipas epämukava vuode", tuhahti Jussi. Hän puki ylleen univormunsa, sinisen poliisipuvun. Laittoi varustevyön päälleen, johon kuuluivat tavallinen 9millimetrinen pistooli ja pamppu. Ammuksia oli puvun taskussa. Lakki päähän ja virkamerkki rintaan. Hän pakkasi nopeasti tavaransa ja meni maksamaan hotellivirkailijalle. Autossa oli aika kylmä, olihan nyt jo syyskuun loppu. Auto starttasi kevyesti ja Jussi lähti ajamaan Tamperetta kohti.

Luku 2


Jussilla ei olisi aikaa viedä tavaroitaan taloonsa, joten hän ajaisi suoraa poliisiasemalle. Tampereen rajalle päästyään, hänelle tuli outo tunne. Yhtään autoilijaa ei Jussin lisäksi näkynyt missään. Kyllähän Tampereelle muualtakin töihin tultiin. Tienvarressa lojui tyhjä auto, eikä missään talossa näkynyt valoja. Tienviitta keskustaan näkyi jo. Ei enää pitkä matka. Sitten tapahtui jotain arvaamatonta, bensamittari näytti nollaa. "Saamari ! Unohdin tietenkin tankata ennen lähtöä." Hän jätti autonsa läheiseen parkkipaikkaan ja lähti kävelemään keskustaa kohti. Missään ei näkynyt ketään. Jokin oli nyt pahasti vinossa. Nyt hän oli Tampereen keskuksessa. Ketään ei näkynyt vieläkään. Kello oli jo viittätoista vaille kuusi. Poliisiasema häämötti Jussin edessä. Hän astui sisään. Vastaanotto tiskillä ei näkynyt ketään. Lattialla oli papereita sikin sokin ja jonkun kaatuneet kahvit valuivat tiskin päällä. Nyt jokin oli todella vinossa. Jussi avasi pistooli kotelonsa ja hapuili aseen kahvaa. Pistooli tuntui kylmältä Jussin kädessä. Hän lähti ase kohotettuna kävelemään käytävää pitkin toimisto huoneita kohti. Käytävässä makasi joku. Jussi juoksi miehen viereen, ja kavahti. Mies oli täynnä viiltoja ja hänen ihonsa oli joistakin kohti lähtenyt irti, paljastaen lihaksia ja verisuonia. Mies oli kuollut täydellisesti. "Mikä tuon onkaan tehnyt, niin on se kyllä sen hyvin tehnyt. Tuo mies ei enää kävele." Jussi lähti jatkamaan matkaansa. Muutaman askeleen päästä hän kuuli takaansa huohottavan äänen ja katsoi taakseen...

Luku 3


Mies, jota Jussi oli luullut kuolleeksi oli noussut pystyyn. Se örisi ja lähti hoipertelemaan Jussia kohti. Jussi kohotti aseensa ja tähtäsi miestä päähän. "Pysähdy tai ammun sinut!!", Jussi huusi. Mies ei pysähtynyt. Jussi veti liipaisimesta yhtään epäröimättä. Ase paukahti ja luoti osui keskelle miehen otsaa. Mies horjahti ja jatkoi etenemistään. "O-Ou." Jussi potkaisi miestä jalkaan ja sääriluu rusahti. Mies kaatui ja haroi käsillään Jussia. Jussi potkaisi miestä päähän, jolloin pää meni säpäleiksi ja veri valui vuolaasti miehen kaulasta. "Kuvottavaa." Ruumis haisi mädälle. "Nyt täytyy lähteä täältä pois ja ilmoittaa lähikaupunkeihin tästä." Jussi tuumi. Jos kaikki asukkaat olisivat muuttuneet tuollaisiksi, niin Jussilla olisi iso ongelma hoideltavana. Hän juoksi etuovelle ja näki jotain ei niin hauskaa. Koko aukea oli täynnä zombeja. "Voihan nenä." Ensimmäiset asukkaat olivat jo melkein etuovella. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Jussi lähti juoksemaan käytävää pitkin takaisin toimistoille. "Asevarasto!" Niin tietenkin, asevarasto. Siellä olisi aseita kaikille poliiseille, joten niitä olisi siellä vielä Jussillekin. Hän meni ovesta sisään, jossa luki Turvaluokitus A: Räjähdysvaara. Se oli asevarasto. Ovi oli lukossa. Ovessa ei ollut avaimenreikää, vaan oven vieressä oli kortinlukija. "Eikä!" Jussin kortissa oli turvaluokitustunnus C. Pikainen mietintä. Ai niin. Se äskeinen mieshän oli korkeamman upseerin univormussa. Jussi juoksi takaisin miehen luokse ja alkoi penkoa tämän taskuja. "Jens!" Mieheltä oli löytynyt kortti jossa oli iso A, muu oli veren tahrimaa, eikä siitä saanut selvää. Jussi vilkaisi ovelle ensimmäinen zombi oli jo melkein murtanut oven ja pari muuta oli jo todella lähellä. Ovi ryskyi. Zombi ilmeisesti kyllästyi hakkaamaan ovea ja lähti kävelemään sivullepäin. "Voi p-" Klir! Ikkuna oven vieressä oli särkynyt ja ensimmäinen zombi oli jo sisällä. Jussi juoksi takasin kortinlukijan luokse ja väläytti siinä löytämäänsä korttia. kuului vaimea kilahdus. Ja ovi aukesi. Jussi astui sisään ja sulki oven perässään. Ovi lukkiutui. käytävä oli valoisa monien lamppujen ansiosta. Seinillä oli verisiä jälkiä, ja lattialla oli jotain suoliston näköistä letkua. Jussi lähti varovaisesti kävelemään käytävää pitkin eteenpäin. Käytävä oli pitkä. Jussi oli kävellyt jo kolme minuuttia näkemättä mitään asevaraston tapaista huonetta. Käytävä kääntyi oikealle ja Jussi näki oven. Räjähdysvaaran symboli oli merkitty oveen. Jussi avasi oven.

Luku 4


Oven takana oli todella pimeää, ja jostain kuului sähkön rätinää. Jussi tutki seiniä valokatkaisijaa etsien. Siinä se oli, juuri oven oikealla puolella. Jussi käänsi kytkintä. Mitään ei tapahtunut. Jussi veti kytkimen irti seinästä ja tutki johtoa. Se oli kärvähtänyt, mutta saattaisi toimia jos virta saataisiin kulkemaan sitä pitkin. Jussi väänsi johdon tiukkaan nippuun ja väänsi kytkimestä. Valot syttyivät ja rätinä voimistui. Muutamat valoista sammuivat sihahtaen. huoneessa oli pitkät hyllyrivit seinillä, ja hyllyt täynnä laatikoita. Laatikoissa luki tekstejä. Jussi asteli yhden hyllyn luokse ja tarkasteli tekstiä:" Kranaatinheittimiä" Seuraavassa laatikossa luki: " Napalmi ammuksia" Jussi veti kummatkin laatikoista lattialle ja avasi ne. Toisessa laatikossa oli kaksi tavallista kranaatinheitintä ja toinen oli täynnä Napalmi ammuksia. Jussi otti kranaatinheittimen ja latasi sen täyteen paloammuksia. Sen jälkeen hän poisti aseesta varmistimen ja sulloi taskunsa täyteen löytämiään kranaatinheittimen ammuksia. Hän etsi käsiinsä seuraavaksi laatikon, joka sisälsi kaksi armeijan automaattista haulikkoa, ja otti toisen niistä. Hän otti toisesta laatikosta haulikonhylsyjä, ja sulloi loputkin taskuistaan täyteen niitä. Nyt hän irrotti vyönsä ja kiinnitti sen kranaatinheittimeen. Nyt hänellä oli kranaatinheitin selässään ja haulikko kädessään. "Sota voi alkaa", sanoi Jussi ironisesti. Hän piti silti pistoolia vyökotelossaan. Kaiken varalta.

Luku 5


Jussi lähti etsimään ovea. Ihan mitä tahansa muuta ovea kuin sitä mistä hän oli tullut. Muita ovia ei kuitenkaan löytynyt. Asehalli oli aika pieni. Jussi ei ollut yhtään iloinen. Häntä ei huvittanut mennä tappamaan sataa tamperelaista ihmistä, vaikka ne olivatkin zombeja. Hänen täytyi löytää toinen keino. Hän katsoi ylöspäin. Halli oli aika korkea, mutta hyllyjä pitkin pääse kattoon asti. Jussi näki ilmastointikanavan putken ja siinä ritilän. "Tuolta pääsee pois." Jussi lähti kapuamaan hyllyjä pitkin kohti ilmastointikanavan aukkoa. "Vihdoin ylhäällä." Jussi laittoi jalkansa tukevasti, jottei hän tippuisi vetäessään ristikkoa. Veto. Kuului kilahdus, ristikko oli irronnut. Jussi heitti sen lattialle ja hyppäsi ketterästi aukosta sisään. Kanava oli pimeä. "Olisipa taskulamppu", huohotti Jussi. Hän ei tiennyt kumpaan suuntaan lähteä, joten hän lähti ryömimään kyyryssä eteenpäin. Käytävä kääntyi oikealle ja alkoi viettämään alaspäin. Minnehän se johtaa?

Luku 6


Jussi ei nähnyt mitään. Oli sysipimeää. Ilmastointikanava vain jatkui ja jatkui. "Se poliisilaitos joka minulle esiteltiin oli kyllä aivan erilainen", mietiskeli Jussi. Edessä näkyi valoa. Jussi hidasti vauhtiaan ja otti paremman otteen aseestaan. Valo tuli kanavan lattiassa olevan kehikon läpi. Jussi katsoi alas. Siellä oli jonkin sortin laboratorio tila. Jussi irrotti ristikon, joka kalahti kummasti osuessaan huoneen lattiaan. Jussi hyppäsi sen perässä. Huoneessa oli paljon hyllyjä, jotka olivat täynnä koeputkia ja nesteitä, ja huoneessa oli myös pöytä. Pöydällä oli tietokone, jossa oli Tampereen Poliisilaitoksen ja Amerikkalaisen suuryrityksen, Umbrellan logot. Umbrella on suuri yritys, joka valmistaa kaikenlaisia kotitaloustuotteita, sähkölaitteita, huonekaluja, lääkkeitä ja kaikkea muutakin. Umbrellalla oli myös muitakin toimia, joista Jussi ei tiennyt mitään. Umbrella kehittelee salaisissa laboratorioissaan biologisia aseita Amerikan sotavoimille. Niistäkin tutkimuksista ja laboratorioista oli vain huhuja ja Umbrellan lakimiehet kukistivat huhut ja niiden levittäjät hetkessä. Jussi tutki tietokoneen näyttöä. Siinä näkyi tekstiä: Login ja Password. "Hmm. Salasana. Täytyy saada jostain salasana." Jussi näki huoneen kulmassa oven ja asteli sen luokse. Se oli ihan tavallinen metalliovi. Ei lukkoa eikä kortinlukijaa. Jussi laittoi kätensä kahvaan ja veti hitaasti oven auki. Toisella puolella oli käytävä, oikealle vai vasemmalle. Jussi katsoi käytävien päihin. Ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Jussi lähti oikealle päin. Hänen askeleensa kumisivat käytävässä. Käytävä ei ollut kovin pitkä ja Jussi hidasti vauhtiaan. Käytävä kaartui vasemmalle. Jussi pysähtyi kuuntelemaan kulman taakse. Joku puhui. "Kyllä sir, kaikki on aikataulussa. Kohteita ei ole vielä näkynyt ja laboratorion purku on jo hyvässä vauhdissa. Voimme aloittaa suunnitelma c:n toteuttamisen." Puhujalla oli miehen ääni ja puhe kuulosti tulevan jonkinlaisen suodattimen läpi. Jussi kurkisti kulman taakse. Käytävä jatkui eteenpäin ja käytävässä oli kookas henkilö. Henkilö oli tummanvihreässä asepuvussa ja hänellä oli kypärä, jossa oli suodatin. Hänellä oli käsissään ase, tavallinen Suomen Armeijan kevyt konekivääri. Mies katseli käytävän toiseen päähän, ilmeisesti hänellä oli kypärässään radio, koska hän ei liikkunut ja näytti kuuntelevan jotain. "Voi ei. Miten ihmeessä Suomen Armeija tähän liittyy! Miehellähän oli puvussaan tunnukset ja merkit. Tämä alkaa menemään monimutkaiseksi."

Luku 7


Sotilas puhui vieläkin jonkun kanssa ja Jussi päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen. Hän hiipi sotilaan taakse ja tökkäsi haulikkonsa sotilaan selkää vasten. Sotilas lopetti puhumisen ja jäykistyi kuuntelemaan. "Pudota aseesi!" Sotilas teki työtä käskettyään ja pudotti aseensa käytävän lattialle. "Olet ymmärtänyt ihan väärin, kuka lienetkin. Me sotilaat haluamme pelastaa eloonjääneet tästä kaupungista. Sinä lienet yksi heistä.", sotilas puhui. Jussi laski aseensa piipun lattiaa kohti ja mietti. Sotilas käytti tilaisuutta hyväkseen. Hän potkaisi Jussin haulikkoa, joka lensi Jussin taakse ja poimi oman aseensa lattialta, ja osoitti sen Jussia kohti. "Nytpäs jäit kiikkiin, sankari." "Kuinka niin?" "Etkö näe. Pieni taistelusi zombeja vastaan on nyt lopussa. Minä aion ampua sinut." "Hei, hei. Odotas hetki. Olet Suomen Puolustusvoimissa, et voi ampua omia." "Kylläpäs voin. Olen töissä armeijalle, ja Tampereen Poliisilaitoskin on töissä armeijalle, ja armeija on töissä Umbrellalle. Se mitä Umbrella tahtoo on myös toteutettava. Tehtäväni on yksinkertainen. Tapa eloonjääneet, ota tärkeät kansiot ja näytteet mukaan laboratoriosta ja räjäytä Tampere. Enää täytyy vain hoidella sinut ja posauttaa tämä paikka. Hyvästi. Kaikki tapahtui nopeasti. Hirveä rysäys, katossa reikä, sotilaaseen tarttui jokin limainen lonkero, sotilas nousee lonkeron vetämänä kattoon tulleeseen aukkoon, kaikki katosivat ja vaimeaa kuminaa ilmastointikanavassa. Jussi ei ihmetellyt turhia ja juoksi noukkimaan aseensa lattialta. Hän kääntyi katsomaan aukkoa katossa. Se oli iso noin puolitoista metriä leveä, ja se oli siististi leikattu. "Se mikä tuon tekikin on tuhottava, ennen kuin se tuhoaa minut."

Luku 8


Jussi mietti hetken. Jos kerran jokin kulkee ilmastointikanavaa pitkin, sen täytyy olla papea ja ohut, mutta rikkoakseen kanavan sen täytyy olla äärimmäisen voimakas. Otus on myös hyvin nopea. Vaarallinen vastus. Jussi lähti kävelemään käytävän toista päätä kohti. Siellä oli ovi. Äärimmäisen epälaboratoriomainen ovi. Ovi oli tehty jalopuusta, luultavasti tammesta ja siinä oli pronssinen kahva. Jussi veti kahvasta. ovi aukesi naristen ja sen takana näkyi jotain. Jussi siristi silmiään. Siellä oli kuolleita ruumiita lattialla. Isoja verilammikoita oli joka puolella. useimpia ruumiista oli ilmeisesti ammuttu, koska lattialla näkyi paljon hylsyjä. Jussi lähti astelemaan ruumiiden sekaan. Huone oli muuten tyhjä ruumiita lukuun ottamatta. "Outoa. Huone täynnä ruumiita." Siinä samassa Jussin edessä oleva ruumis nousi kyyryyn, ja siitä seisomaan. Se oli mies laboratoriopuvussa, mutta kasvoja ei voisi enää kukaan tunnistaa. ne olivat niin repaleiset ja vain toinen silmä erottui kuolleen ihon ja hyytyneen veren seasta. Se ojensi kätensä Jussia kohti ja lähti astelemaan hitain vaappuvin askelin Jussia päin. Samassa muutkin ruumiit alkoivat nousta seisomaan niitä oli vähintään 20, ellei enemmänkin. Jussi oli siis samassa huoneessa noin 20 hänen lihaansa haluavan zombien kanssa. Tilanne ei näyttänyt alkuunkaan hyvältä.

Luku 9


Jussi kohotti haulikkonsa ja tähtäsi lähintä zombia päähän. Hän veti liipaisimesta, zombin pää räjähti siihen kohdistuvan voiman takia. Ihon riekaleita, aivojenpalasia, verta ja luunkappaleita lensi ympäriinsä. Päätön zombi kaatui lattialle ja sen kaula-aukosta virtasi verta. Jussi irvisti ja katsoi vielä kerran ruumista. "Inhottavaa !" Jokin tarttui Jussin olkapäähän ja alkoi vetää. Jussi kääntyi kiireesti ja potkaisi häneen tarranneen zombin taaksepäin. Jussi katsoi nopeasti ympärilleen. Zombeja oli liikaa. Jussilla ei olisi tarpeeksi ammuksia haulikossaan tappaa niitä kaikkia lataamatta asettaan. Hän katsoi ovea. Esteenä ei ollut yhtään zombia. Hän sprinttasi juoksuun. Pari metriä enää, kohta hän olisi turvassa. Jokin rysähti hänen takanaan ja hän näki betonipalasien sinkoutuvan lattiasta hänen takanaan. Hän avasi oven ja pujottautui salamannopeasti sen toiselle puolelle. Hän sulki oven ja nojasi polviinsa huohottaen. Mikä se rysähdys oli ollut ? Ovi hänen takanaan lensi säpäleiksi ja jokin lennätti Jussin kolme metriä eteenpäin. Jussi kääntyi käytävän lattialla ja katsoi taakseen. Se oli isoin skorpioni minkä hän oli ikinä nähnyt. Se oli yllättävän laiha, mutta ainakin kolme metriä pitkä. Sillä oli pitkät sakset ja iso pistin takapäässään. Oudointa oli kuitenkin sen selästä nousevat lonkerot, jotka olivat ainakin seitsemän metriä pitkiä. Se kurotti lonkeroitaan Jussia kohti. Jussi ojensi toisen kätensä ja ampui haulikollaan. Laukaus oli yhden käden takia huonosti tähdätty ja osui skorpionia pistimeen. Siitä lensi hiukan vihreää nestettä seinille. Skorpioni päästi kimeän äänen. Jussi oli hiukan nipistänyt sitä ja se oli vihainen.

Luku 10


Skorpioni alkoi kävelemään Jussi kohti. Se oli kohtalaisen hidas, ja Jussi ampui uudestaan. Tällä kertaa hän tähtäsi hiukan paremmin ja osui skorpionia sen toiseen sakseen. Skorpioni pysähtyi ja päästi valittavan äänen. Se kohotti pistintään. "Voi luoja!!" Jussi väisti taidokkaasti kierähtämällä skorpionin pistintä. Pistin jäi lattiaan kiinni ja Jussi käytti tilannetta hyväkseen. Hän nousi kyyryyn ja laittoi haulikon piipun kiinni skorpionin pistimeen. Hän veti liipaisimesta. "Klik!" "Eikä!!" Haulikko oli tyhjä. Skorpioni sai pistimensä irti ja huitaisi sillä Jussia. Hän lensi taas pari metriä taaksepäin ja hänen haulikkonsa lennähti taaksepäin. Skorpioni otti lonkeroillaan kiinni Jussin toisesta jalasta, ja alkoi vetää Jussi sen saksia kohti. Jussi mietti hetken. Mitä voi tehdä tällaisessa tilanteessa? Sakset kalahtelivat uhkaavasti Jussin takana, ehkä metrin päässä hänestä. Hmm. Kranaatinheitintä ei voisi käyttää tältä etäisyydeltä, joten pistooli oli Jussin ainoa toivo. Hän ojensi nopeasti kätensä pistoolikoteloon ja veti sen esiin. Hän kääntyi katsomaan skorpionia. Sakset olivat jo liian lähellä hänen varpaitaan. Hän ampui tähdättyjä laukauksia suoraan skorpionin päähän. Vihreää verta roiskui, mutta skorpioni jatkoi vetämistä. "Klik!" Jussin lipas oli jälleen tyhjä. Hän löi pistoolillaan toista lonkeroa taukoamatta. Se irrotti otteensa. Vielä toinen lonkero. Skorpioni huitaisi saksellaan Jussin pistoolin hänen ulottumattomiin. Jussi ei ollut huomannut kuinka nopeasti skorpioni vetikään häntä taaksepäin. Mitäs nyt? Jussi laittoi käden taskuunsa. Pamppu! Jussi veti sen esiin ja survaisi sen suoraan skorpionin toiseen silmään. Skorpioni ulvahti kivusta ja kohotti pistimensä ylös raivon vallassa. Jussi ei pystynyt tekemään mitään. Hän katsoi avuttomana liikkuvaa pistintä. Kauhea kirkaisu. Jokin satutti skorpionia takaapäin. Skorpioni heitti Jussin käytävän perälle ja kääntyi iskijää kohti. Jussi oli pökerryksissä. Hän näki hämäriä varjoja ja hänen selkänsä oli aivan tunnoton. Hän pyörtyi.

Luku 11


Mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Jussi oli avannut silmänsä. Hänen päänsä ja niskansa oli kipeä. Hän oli jossain pimeässä paikassa. Hän koetti liikkua, mutta kipu tuli heti. Kaikki lihakset olivat jäykkinä. Kauanhan Jussi oikein oli tajuttomana ? Kuului kumeaa kaikua. Se voimistui koko ajan. Valo sokaisi Jussin silmät ja hän peitti ne käsillään. "Kappas kummaa. Sankarihan heräsi. Voi voi. Luulitko tosiaankin voittavasi sen skorpionin sellaisilla hernepyssyillä ? Puhuja ei kuulostanut tutulta. Jussi alkoi tottua valon määrään ja näki edessään hahmon. Se oli nainen!? "Nimeni on muuten Anna Mäkinen." Jussi ei saanut sanaa suustaan. Hän oli aivan pökertynyt. Nainenko hänet pelasti? Ainoa eloonjäänyt? Annalla oli pitkät ruskeat, poninhännällä sidotut hiukset, ruskehtavat silmät ja viekas virne naamalla. Hänellä oli päällään punainen viitta ja takki. Housut olivat mustat. "Sinäkö pelastit minut siltä skorpionilta?" Jussi sai sanat vihdoinkin suustaan. "En toki." Ne siellä huoneessa olleet zombit vain alkoivat nakertaa sen skorpionin häntää. Päätin vain raahata sinut sieltä äkkiä pois. Miksi muuten olet täällä? Luulin että kaikki joutuivat T-viruksen vaikutuksen alaisiksi." "T-virus?" "Äh unohda koko juttu. Tässä aseesi, jonka jätit skorpionin luokse." Anna näytti Jussille hänen haulikkoaan. "Muut varusteesi ovat tuolla takaseinällä." Jussi katsoi sivulleen ja näki pamppunsa, pistoolinsa ja kranaatinheittimensä siistissä rivissä seinää vasten. "No, luultavasti pärjäät yksin. Yritä selvitä ulos täältä elävänä. Hyvästi!" Nainen heilautti kättään hyvästiksi ja lähti juoksemaan pimeyteen, mistä hän oli tullutkin. Jussi erotti naisen jalassa pistoolikotelon. Kotelo näytti tilaustyönä tehdyltä ja juuri ja juuri näkyvältä. Naisen viitta peitti sen liki kokonaan näkyvistä. Kuka tuo nainen oli, ja miksi hänellä oli pistooli? Oliko hän agentti? Entä miksi hän ei yrittänyt tappaa minua, kuten se sotilas siellä käytävässä?

Luku 12


Jussi nousi ylös ja horjui hieman. Häntä huimasi hetken. Hän lähti vaeltamaan aseidensa luokse. Laittaessaan pistoolivyössä kiinni olevaa kranaatinheitintä selkäänsä hän mietti erinäisiä seikkoja: Kaupunki on eristetty juuri hänen tullessa sinne, joten naisen on oltava ollut täällä jo aikaisemmin. Hänellä oli pistooli ja tilaustyönä tehty kotelo, joten hän ei voinut olla siviili. Hänellä ei ollut virkapukua tai virkamerkkiä, joten hän ei luultavasti ole poliisi tai armeijan tyyppejä. Hänen on siis pakko olla joko agentti tai etsivä. Kumpikaan vaihtoehto ei kuulostanut järin järkevältä. Jussi otti vielä haulikon käteensä. Hän oli jo tottunut huoneen hämäryyteen, joten paikat näkyivät jo hieman selvemmin. Hän oli aika pienessä huoneessa, jossa ei ollut yhtään kalusteita tai mitään tavaroita. Ainoa uloskäynti oli jonkin sortin käytävä mistä Anna oli tullut. Jussi lähti kävelemään käytävää pitkin eteenpäin. Hän näki vain pari metriä eteensä, joten hän liikkui hitaasti haulikko kohotettuna. Mitä Anna oli puhunut viiruksesta? T-virus. Hmm, luultavasti se liittyy niihin zombi-ihmisiin. Umbrella liittyy tähän juttuun, kuten myös Suomen armeija. Täytyy etsiä lisää tietoa.

Luku 13


Jussi jatkoi kävelyään pimeydessä. Vähän väliä jostain kaukaa kuului kumeaa, selkäpiitä karmivaa mörinää. "Ei kai taas." Jussin edessä oli jälleen kortinlukijalla varustettu, jokseenkin ruosteinen ovi. Jussi veti oman korttinsa siitä. Mitään ei tapahtunut. Jussi otti taskustaan varastamansa kortin ja veti sen lukijasta. Ei mitään vieläkään. Jussi painoi korvansa kiinni oveen js kuunteli. Joku puhui huoneessa. "Kyllä sir, sain kaikki tarvitsemamme tiedot viruksen aiheuttajasta, sen leviämisalueesta ja sen leviämistavasta. Voimme siirtyä vaiheeseen B. Yksi ei tartunnan saanut löytyi laboratorioista. Miten toimin hänen kanssaan ? Kyllä sir, tuo on toimivin ratkaisu." Oven takaa kuului askelia. Joku tuli ovea kohti. Jussi Meni oven viereen piiloon. Sihahdus. Ovi liukui auki äänettömästi. Tumma hahmo tuli ovesta. "Kädet ylös tai ammun!" Jussi tähtäsi hahmoa aseellaan. Hahmo pysähtyi. Jokin viuhahti ja osui Jussin haulikkoon kimmottaen sen seinää päin. Melkein samalla hetkellä jokin osui Jussia jalkaan kaataen hänet. Maassa makaava Jussi tunsi kylmän metallin kaulallaan. Jokin tai joku tähtäsi häntä aseella!

Luku 14


"Voi himskatti! Sinä! Minä jo luulin että olisit yksi Umbrellan Raivaajista... Khöm. Ei mitään. Unohda koko juttu." Anna Mäkinen laittoi aseensa takaisin sen koteloon ja auttoi Jussin seisomaan. "Mitkä ihmeen raivaajat?" "Sanoin, että unohda koko juttu!" "Mutta kun.." Jussin sanat peittyivät kauheaan jyrinään. Anna ja Jussi tähyilivät käytävän kumpiakin päitä. Anna laittoi taskulamppunsa päälle ja katsoi huoneeseen josta Jussi oli tullut. Siellä näkyi paljon leijuvaa pölyä ja lattialla näkyi isoja lohkareita. Katto oli romahtanut siellä. "Muarrgh!!" Kauhea karjaisu kuului huoneesta. Taskulampun valokeilaan ilmestyi iso käsi joka piteli konekivääriä. Käsi oli ruma, syyläinen, verinen ja se oli luonnottoman iso, eikä siinä ollut sormia. "Juostaan", Anna kuiskasi. Jussi ja Anna astuivat huoneeseen, josta Anna oli tullut ja sulkivat oven lukkoon. "Mikä ihme se oli?" "Se oli Yksi niistä Raivaajista. En saisi kertoa sitä, mutta kai se on pakko. Umbrellan omistamassa kaupungissa Pohjois-Amerikassa, Raccoon Cityssä, tapahtui jonkin aikaa sitten onnettomuus. Umbrellan salaisessa laboratoriossa Arclay Mountainella, meni äärimmäinen biologinen tutkimus pilalle. Ne vuoristot kun sattuivat olemaan lähellä Raccoon Cityä viirus levisi sinnekkin." Jussi tutki huonetta. Se oli laboratoriomainen ja täynnä koeputkia, niiden telineitä, erivärisiä nesteitä ja erilaisia monitoreja oli paljon. Suurinpiirtein kaikki tavarat siinä huoneessa olivat rikki, ja lattia oli täynnä verta ja lasinsiruja. Huoneessa oli kaksi ovea, ja lasinen ikkuna, luultavasti johonkin testi huoneeseen. "Kläng!" Oveen ilmestyi iso lommo. Jussi ja Anna kävelivät poispäin ovesta katseet siihen nauliutuneina.

Luku 15


Jussi ja Anna vilkaisivat toisiinsa ja juoksivat toiselle ovelle. Jussi otti kahvasta kiinni ja veti. Ovi ei auennut. Oveen tuli toinenkin lommo. Jussi astui taaksepäin, otti vauhtia ja hyppäsi kylki edellä ovea päin. Se antoi myöten hiukan. Oven saranat vääntyivät hiukan. "Uudestaan!", huusi toista ovea aseellaan tähtäävä Anna. Jussi otti taas vauhtia ja juoksi päin ovea. Oven saranat murtuivat Jussin massan alla ja katkesivat. Ovi kaatui, kuten myös Jussikin. Annan vahtima oli jo aivan sijoiltaan. "Äkkiä tänne!" Jussi ja Anna lähtivät juoksemaan Jussin murtaman oven takana ollutta käytävää pitkin. Takaa kuului rysähdys ja selkäpiitä karmiva karjaisu. Jussi ei nähnyt pimeän käytävän päätä. Jokin alkoi ampua käytävän perästä sarjatulta konekiväärillä Annan ja Jussin perään. Luodit kimpoilivat käytävän seinistä. "Maahan!", Anna huusi täyttä kurkkua ja heittäytyi Jussin päälle kaataen hänet. "Auts!" Jussi oli osunut seinään. Anna veti pistoolikotelonsa vyöstä jonkin pyöreältä näyttävän esineen. Kranaatin! Hän veti siitä sokan irti ja heitti sen käytävän päähän, josta vieläkin tuli konekivääritulitusta heitä kohti. "Mitä ihm.." "Bräääänng!" Käytävä sortui heidän takanaan ja vavisutti rakennelmia. Pölyä tippui katosta. Tulitus oli lakannut.

Luku 16

"Mikä helvetti se oli!?" "No se oli sellainen Raivaaja." "Mikä?!" "No kun... Umbrellalla kun on ollut tapana tehdä biologisia aseita, niin se on yksi sellainen Hunterien, Brain Suckereiden, Zombien ja niiden koirien, Tyranttien ja Nemesiksen tyyppinen olio. Onhan niitä ollut paljon muitakin erilaisia kokeita kuten Licker, Korpit..." "Joo, joo. Minä en suurimpiirtein tiennyt yhtään noita otuksia josta puhuit, joten voisitko hiukan selventää?" No. On ehkä hiukan vaikeaa kun vain yksi meidän agenteistamme oli silloin Raccoon Cityssä, kun katastrofi tapahtui. Ada ei pahemmin kertonut raportissaan miltä ne näyttävät, mutta kertoi mitä ne osaavat, miten ne luotiin ja miten ne käyttäytyvät. Mutta kaikki niistä olivat kokeita eläimillä tai ihmisillä. Niihin ruiskutettiin erilaisia viiruksia, aina vähän eri valtimoihin ja laskimoihin ja katsottiin mitä saadaan aikaa. Hullua sanon minä." "Eli siellä Raccoon Cityssä, vai mikä se nyt olikin tapahtui jokin onnettomuus niissä kokeissa ja sen takia se tuhottiin. Eli siis kaikki Raccoon Cityn ihmiset olivat joko viiruksen alaisina tai syötyinä, riekaloituina tai muuten vaan kuolleina näiden zombien ja muiden otusten takia. Muistinko oikein? Ja ilmeisesti näyttää siltä että sama on tapahtunut täällä Tampereella... Ei voi olla totta..." Jussi jäi tuijottamaan lasittunein silmin sortunutta käytävää ja ajatteli katastrofin mittavuutta. "Ei kai tämä viirus voi levitä muihin kaupunkeihin? Se olisi Suomen loppu. Mutta miksi joku haluaisi muuttaa jonkin kaupungin asukkaat verenhimoisiksi epäkuolleiksi? Miksi?" "Ymmärrän kyllä että sinulla on paha mieli sen takia, mutta jotain on tehtävä ettei viirus todella leviä muihin kaupunkeihin. Agenttimme muualla eivät ole saaneet vihiä muista laboratorioista Suomessa, muuta kuin tästä. Suomen Armeija on jo piirittänyt ja eristänyt kaupungin, joten yksikään viruksen saanut ihminen tai olio ei voi lähteä vaeltamaan. Mutta nämä Raivaajat ovat ihan eri maata. Ne ovat Umbrellan kehittyneimmät biosotilaat sitten Nemesis-projektin. Niitä valmistettiin viisi ja ne kaikki muunnettiin ihmisestä Raivaajaksi täällä, Tampereella. "Mutta mitä ne tekevät? Tappavat ihmisiä? Mikä on näiden "Raivaajien" tarkoitusperä?" "No tuohon on hiukan vaikea vastata. En ole vielä kerännyt niistä niin paljoa tietoa että tietäisin tarkalleen, mutta Umbrella kehitti ne puolustamaan heidän laboratorioitaan. Eli ne tappavat kaikki jotka tulevat sisään luvatta, eli myös meidät. Luultavasti Umbrella teki katastrofin tahallisesti myös täällä, tai jokin on mennyt hiton pahasti pieleen."

Luku 17


Kivikasasta kuului vaimeaa murinaa ja pari pikku kiveä vieri alas. "Voi hittolainen! Vieläkinkö tuo elää?"...

Osa 2
Kirjoittanut
Lord Saddler

Luku 17


Kivikasasta kuului vaimeaa murinaa ja pari pikkukiveä vieri alas. "Voi Jessus! Vieläkinkö tuo elää?" Jussi ja Anna lähtivät juoksemaan ainoaan mahdolliseen suuntaan, eteenpäin. Käytävässä oli t-risteys. "Oikealle vai vasemmalle", puuskutti Anna vilkuillen taakseen. Kasasta näkyi jo vihreää ja murina voimistui. Jussi katsoi risteyksen kohdalla sen kumpaankin päähän: Vasemmalle menevä käytävän päässä näkyi seinä, mutta se oli täynnä metallisia ovia. Oikealla käytävä kääntyi vasemmalle. "Vaikka oikealle!" He ehtivät juuri pois risteyksen suulta, jossa räjähti voimakkaasti. Sirpaleet ja kattolaastit lentelivät ja melkein kaatoivat Jussin ja Annan. "Luulin että Raivaajilla oli vain konekivääri?", Anna sanoi huolestuneen näköisenä. "Nyt meillä on yksi syy juosta kovempaa! Mitä kauemmaksi sen parempi!" Mutkassa Jussi melkein pyörtyi kauhusta. Käytävä oli pelkkä käytävä, ei ovia, ei paneeleja, ei mitään. "Hyvä jumala! Mitäs nyt!" Anna ja Jussi katsoivat huolestuneena toisiaan. Takaapäin kuului juoksuaskelia. Jokin kiilsi Jussin silmäkulmassa hän katsoi tarkemmin käytävän päähän: Käytävän päädyn seinässä oli jotain metallista. Jussi juoksi päätyyn. Seinässä oli sittenkin ovi! Se oli vain maalattu seinän väriseksi, jotta sitä ei huomattaisi. Maali oli kuitenkin yhdestä kohtaa kulunut ja sen alta paljastui selvää metallia. Jussi etsi kuumeisesti kahvaa. Sitä ei kuitenkaan löytynyt. Juoksuaskeleet kuuluivat jo aivan mutkan tuntumasta. "En ole varma tästä mutta se voisi toimia." Jussi otti kranaatinheittimen selästään ja tähtäsi sillä mutkaan. "En kyllä minäkään.", sanoi Anna joka tuli aivan Jussin viereen painautuen ovea vasten. "Nyt sitä mennään!!" Jussi huusi ja painoi liipaisinta. Samalla hetkellä mutkaan ilmestyi Raivaaja. Muutaman silmänräpäyksen ajan Jussi näki tuon tummanvihreän, verisen, julman ja tappavan näköisen hirviön. Jussi sulki silmänsä ja suojasi Annaa vartalollaan. Napalmiammus räjähti sihahtaen ja liekit täyttivät käytävän. Palavaa ainetta osui Jussin univormuun, mutta onneksi se oli ainakin jonkin verran tulenkestävä. Suuri karjahdus kaikui käytävässä. Muutaman sekunnin päästä käytävä näytti taas normaalilta, palojälkiä lukuunottamatta. Raivaajaa ei näkynyt, mutta Jussi vaistosi että se ei ollut vielä kuollut. Ainakaan täysin. Anna katsoi Jussia suoraan silmiin vakava ilme kasvoillaan: "Älä. Ikinä. Tee. Tuota. Toiste." Jussi ei muutamaan sekuntiin tehnyt muuta kuin katsoi Annaa silmiin. Annan kasvot lähestyivät Jussin kasvoja. Juuri kun heidän huulensa olivat osumassa yhteen, ovi heidän sivullaan lipui auki ja se mitä sieltä paljastui ei ollut kovin nättiä…

Luku 18


Oven takana oli kaksi Raivaajaa. Toisella niistä oli liekinheitin ja vyö täynnä kranaatteja. Toisella taas oli m60 ja ties kuinka paljon panosvyötä. "O-ou…" "Kiäh kiäh kiäh!" Joku nauroi pirullisella äänellä. Ääni kuului Raivaajien takaa. "Jospa laskisitte aseenne maahan niin pääsemme alkuun." Raivaajat tekivät tilaa ja niiden takana oli mies mustassa smokissa. Miehellä oli selvästi tyyliä, mutta hän ei näyttänyt kovinkaan ystävälliseltä. Anna heitti pistoolivyönsä miehen jalkojen juureen. "Pidä hyvänäsi!" Jussi laski haulikkonsa ja kranaatinheittimensä maahan, mutta todella vastahakoisesti. Nyt he kummatkin olivat aseettomia Jussin pamppua lukuunottamatta. "No niin!", outo mies sanoi, " jospa lähtisimme pienelle kierrokselle." Mies näpäytti sormiaan ja Raivaajat ottivat Jussin ja Annan kantamuksikseen. Jussi mietti kuumeisesti mitä tehdä. Hänen pitäisi tappaa 2 Raivaajaa pampulla? Huono idea. Karata? Hyvä idea, mutta minne ja miten, koska Raivaaja piti häntä tiukasti olallaan. Odottaa? Se tuntui parhaalta ratkaisulta.

Luku 19


Matka oli jatkunut jo ikuisuuden. Raivaajat ja mies jatkoivat vain matkaansa läpi melkein täysin identtisten ja tylsännäköisten käytävien. Aika kului ja Jussi oli jo aivan sekaisin mistä suunnasta he olivat tulleet. Lopulta Raivaajat pysähtyivät isoon huoneeseen. Sen seinät olivat eristetyt jollain mustan värisellä aineella, ja huoneen keskellä oli kaksi läpinäkyvää tankkia täynnä vihreää nestettä, joka sihisi ikävästi. Raivaajat laskivat Jussin ja Annan maahan, mutta vahtivat heitä silti tarkoin. Mies kääntyi heihin päin. "Minulla on vuosien saatossa ollut monia, sanoisinko mielenkiintoisia harrastuksia. Yksi niistä on nimeltään elä tai kuole. Siinä muutamat ihmiset yrittävät selviytyä mahdottomasta tilanteesta vain niukkien apuvälineiden kanssa. Tällaistä huvia harjoitettiin jo antiikin Rooman aikoihin Colosseumilla. Nyt te pääsette leikkiin mukaan. Pitäkää hauskaa.." Yhtäkkiä miehen alapuolella ollut metallilaatta kohosi ilmaan ja mies katosi kattoon ilmestyneeseen aukkoon. Kohta hissi palasi ilman miestä. Jussi ja Anna vilkaisivat toisiaan ja katsoivat taakseen. Raivaajat olivat kadonneet! Jussi meni kokeilemaan ovea, josta he olivat tulleet huoneeseen. Se oli kiinni. Minuutin etsiskelyjen jälkeen ystävykset tulivat siihen tulokseen, että huone oli täysi umpikuja. "No niin, leikki alkakoon!" Miehen ääni sanoi seiniin piilotettujen kaiuttimien avulla. "Se paskiainen!" Jussi huusi. "Pakko myöntää, että hän on todella psykopaattinen. Leikkiä nyt ihmisten hengillä", sanoi Anna yhtä vihaisesti. Huoneen keskellä olevien tankkien väliin nousi musta salkku. Anna juoksi sen luo ja avasi sen. Sen sisällä oli vanhanaikainen Revolveri ja Sveitsin Armeijan-linkkuveitsi. "Sairasta huumoria!" "Älä muuta veisaa!" Henkevä keskustelu päättyi kuitenkin lyhyeen. Tankeissa olevan nesteeseen tippui ruumis, kumpaankin tankkiin. "Mitä hel…" Jussi ei pystynyt sanomaan mitään. Kummatkin alastomat ruumiit alkoivat sätkiä ja niihin muodostui vihreää limaa. Kohta niiden kädet alkoivat paksuuntua ja niiden koko kasvoi muutenkin. Annan kasvot muuttivat väriä melkein vitivalkoiseen, ja hän sanoi: "Jussi, et varmaan tiedä mitä nuo ovat, mutta minusta tuntuu että näin tehdään Raivaajia sarjatuotannolla alle 3 minuutissa." "Sehän tarkoittaa että jos näitä Raivaajia alettaan tehdä sarjatuotantona, se olisi maailmanloppu. Umbrellan biosotilaat murskaisivat kaiken tieltään." "Jussi, on vain yksi keino… tuhota tämä koko laboratorio." Tankeissa oleva neste alkoi hiljalleen kadota, ja kohta sitä ei ollut enää. Raivaajat karjuivat ja hakkasivat tankkien vahvistettua lasia. Tankkien seinät kuitenkin nousivat ylös. "Voi per.." Jussia lähempänä oleva Raivaaja huitaisi häntä ja Jussi väisti nyrkin vain muutamalla sentillä. "Anna! Ota se revolveri, mutta älä ammu sillä!" "Ok! Ota koppi!", Anna sanoi heittäessään linkkuveitsen. Jussi otti sen kiinni ja avasi siitä äkkiä veitsen, jonka terä oli vain 10 sentin pituinen. "Heitä minulle se salkkukin!" Jussi huusi väistäessään Raivaajan nyrkkiä. Annalla ei mennyt sen paremmin. Toinen raivaajista ahdisteli häntä ja Anna olikin jo melkein ahdistettu nurkkaan. Jussi näki tilanteen ja juoksi apuun. Hän hyppäsi Annea ahdistelleen Raivaajan selkään ja survaisi sitä linkkuveitsellä päähän. Raivaaja karjaisi kivusta, joka tosin oli aika olematon. Anna juoksi parempiin asemiin, ja Jussi hyppäsi pois Raivaajan selästä. Hän otti maasta Annan pudottaman salkun ja käytti sitä kilpenä. "Tähtää päähän ja ammu kun olet varma että osut!" "Selvä!" Anna tähtäsi toista Raivaajaa päähän. Raivaaja lähestyi häntä ja juuri kun se oli lyömässä, Anna painoi liipaisimesta. Luoti lensi ja osui suoraan Raivaajan silmien väliin. Vihreää verta roiskui ympäriinsä ja Raivaaja kaatui, muttei kuolleena. Jussi hyökkäsi veitsellään haavoittuneen Raivaajan kimppuun, survoen sitä päähän. "Jussi! Varo!" Jussi katsoi taakseen ja näki Raivaajan noin metrin päässä hänestä. Raivaajan suuri nyrkki nousi. Jussi kohotti salkkunsa torjunta asentoon, mutta ei ajatellut sen tepsivän. "Aaaaaaaaah!" Nyrkki lennätti Jussin seinälle, ja Jussi tuupertui lattialle. Anna tähtäsi vielä seisovaa Raivaajaa ja ampui. Raivaaja ulvahti ja kaatui. "Kuole!" Anna laukoi vielä kaksi ammusta Raivaajan päähän. Se yritti nousta seisomaan, mutta kuoli. Ensimmäinen kaadettu Raivaaja oli samalla noussut seisomaan Annan viereen. Raivaaja oli jo iskemässä Annaa. Heittäytyminen sivulle. Anna väisti, mutta hänen revolverinsa lensi hänen ulottumattomiin. Raivaaja lähestyi maassa olevaa Annaa. "Loppu tuli", sanoi aivan seinän vieressä oleva Anna. Raivaaja kohotti kätensä viimeistä iskuaan varten. Samassa kuului laukaus ja Raivaaja kaatui kuolleena maahan veriroiskeiden saattamana. "Juuri ajoissa!", sanoi toisella puolella huonetta seisova Jussi. Hänellä oli savuava revolveri kädessään, ja hänen ohimostaan valui hiukan verta. "Olet kunnossa!" "Siltä vähän vaikuttaa. Sattuiko sinuun?" "Ei. Sinuun?" "Pelkkä ruhje ja muutama mustelma." kaiuttimista kuului miehen kiivas ääni: "Te syntiset! Teidän piti kuolla! Seuraavalla kerralla kyllä tapan teidät!" "Siitäs sai." Jussi hymyili iloisesti ja auttoi Annan ylös. "Nyt meidän täytyy etsiä ulospääsy."

Luku 20


Jonkin aikaa etsittyään uloskäynti löytyi sittenkin. Lattiassa oli ylösmenneiden tankkien kohdalla pieniä aukkoja, jotka olivat kiinni. Painiketta ei löytynyt, mutta Sveitsin armeijan linkkuveitsi tuli tarpeeseen. Jussi sahasi sillä kaikki uloimmat reiät auki, ja sen jälkeen hän sahasi aukinaisten aukkojen väleissä olevat metallinpalat. Noin puolituntia sahattuaan lattiassa oleva rei-ikkö lähti irti. Jussi nosti sen viereensä ja tutkaili aukkoa. Se oli täysin pimeä, mutta sinne oli mentävä. Hän laittoi jalkansa sinne ja laskeutui aukkoon käsiensä varaan. Hän ei tuntenut kädet ojennettunakaan minkäänlaista pohjaa. "Nyt sitä mennään!" Hän irrotti otteensa ja putosi. Matka ei ollut pitkä ja kohta hänen jalkansa jo molskahtivat pohjalla olevaan veteen. "Matka ei ole pitkä! Hyppää!" Kohta Anna putosi jonnekin hänen viereensä. Hän tunnusteli kädellään, etsien Annaa ja kohta hän tapasikin jo hänen kätensä. he alkoivat liikkua seinänviertä pitkin. Viemäristössä oli täydellinen pimeys. Siellä ei nähnyt senttiä pidemmälle. Jonkin aikaa kuljettuaan Anna tunsi jotain limaista lipuvan hänen jalkansa vierestä, mutta hän ei välittänyt siitä. Kohta käytävään alkoi ilmaantua nopeasti kirkkaammaksi tulevaa valoa. Kaukaa kuului lähestyvän moottorin ääntä. "Moottoriveneitä!?" "Mutta täällähän on vettä vain puoli metriä, eli ei tarpeeksi syvää millekään veneelle?" He jatkoivat matkaansa. Valo ja moottorin surina voimistuivat, kunnes moottorin ääni loppui kokonaan. Kuului molskahduksia ja miesten puhetta. "Sotilaita! Tässä kohtaa on matalampaa, joten he jatkavat kulkuaan jalan. Kohta valo sammui ja kuului vain heikkoa veden lipumista kaukaisuudessa. "Niillä on pimeännäkölasit! Anteeksi mutta heti kun sanon niin sukelletaan." "Sukelletaan oletko hullu? En varmasti tässä vedessä jossa on ties mitä." "Turha valittaa." Piinaava odotus jatkui, ja todella pienet molskahdukset olivat jo todella lähellä. "Nyt!" Sanoi Jussi melkein kuulumattomalla äänellä. Hän ja Anna pulahtivat veteen. Jussi otti Annaa kädestä ja lähti uimaan sotilaita kohti. Hänen oli pakko nousta hengittämään. Ei mitään. He olivat päässeet sotilaiden ohi. He jatkoivat kävelyään astetta ripeämmin. Yhtäkkiä edellä kulkeva Jussi katosi veteen. "Jussi!" kuiskasi Anna. Kohta kuului molskahdus ja Jussin ääni kuului: "Tässä kohtaa vesi käy todella syväksi. Vene on varmasti lähellä. Odota siinä." Anna odotti pelokkaana. Palaisivatko sotilaat ennen kuin Jussi löytäisi veneen. Kohta Jussin ääni kuului pimeydestä, mutta ei kovin kaukaa: "Tässä se on! Tule ääntäni kohti ja sano kun tunnet veneen." Anna lähti uimaan ääntä kohti. Hänen jalkansa eivät tunteneet pohjaa. Kohta hänen kätensä osuivat johonkin. "Olen täällä nyt!" Jussi etsi Annaa kädellään ja löydettyään hän nosti hänet veneeseen. "Aikaa ei ole paljon. heti kun saan moottorin käyntiin, sinä laitat valot päälle." "Selvä" Anna etsi ohjauspöydästä katkaisija, jonka hän oletti olevan valojen. Kuului surahdus ja moottori alkoi hyrräämään. Samaan aikaan Anna painoi kytkimen alas. Veneen kirkkaat valonheittimet menivät päälle. Jussi ja Anna eivät nähneet mitään vähään aikaan, ennen kuin heidän silmät tottuivat valoon. Käytävästä kuului huutoa ja monia molskahduksia tiheään. "Ne tulevat!" Jussi otti veneen ohjauspyörästä kiinni ja sääti moottorin päälle. Tiukka käännös. Anna katsoi veneen taakse ja näki tummien hahmojen lähestyvän. Jussi painoi kaasun pohjaan ja vene liikkui nopeasti eteenpäin. Anna erotti sanat "Tulta!" ja samassa ainakin kolme konekivääriä avasi tulen venettä kohti. Luodit viuhuivat Jussin ja Annan ympärillä kuin mehiläiset. Kohta he olivat kuitenkin jo niin kaukana, että heihin olisi mahdoton osua. "Hasta la vista, ääliöt". Matka viemärissä jatkui, joskin nopeampana kuin ennen.

Luku 21


Tunneli oli todella pitkä. He olivat ajaneet siellä jo melkein puoli tuntia näkemättä minkäänlaista ulospääsyä. Tylsistynyt Anna oli tutkinut veneessä olevat tavarat läpikotaisin. Hän oli löytänyt vahvistettua köyttä, joka oli 10 metriä pitkä, muutaman taskulampun, pattereita, savukkeita (kumpikaan ei polta), yhden armeijan taistelu puukon, jonka terä oli pitkä ja kahva pitävää nahkaa, kaksi 9mm pistoolia ja kourallisen ammuksia. Hän oli löytänyt myös mielenkiintoisen paperin, jossa luki näin: Kiireellinen Tehtävä. Vastaanottaja: Armeijan Erikoisosasto, lähettäjä: Umbrellan Tampereen Tukikohta. Meillä on teille kiireellinen tehtävä: Olemme havainneet kolme tunkeilijaa laboratoriossamme. He ovat ulkopuolisia ja heidät täytyy eliminoida niin nopeasti kuin mahdollista. Pyydämme teitä lähettämään joukkoja. Terveisin: Ylipäällikkö Markus Hatanpää. "Tuossa ei ole mitään järkeä! Ainoat elävät täällä laboratoriossa ovat minä ja sinä? Miten niin kolme?" "Sitä tässä ei ikävä kyllä sanota. Toivottavasti sinunkin pienet aivosi käsittävät, että kaikkeen ei aina saa selitystä? Tässä sanotaan kuitenkin, että heidät on eliminoitava. Se ainakin selittää nuo sotilaat." "Hahha. Olipas hauskaa. Hei! Tuolla on tikkaat!" "Suurenmoista!" Jussi ajoi veneen tikkaiden viereen ja pysäytti moottorin. Hän otti köyden ja sitoi sen veneeseen ja tikkaisiin. "Kaiken varalta.", sanoi Jussi. Hän otti myös paperin, savukeaskin, pistoolin ja puolet ammuksista. Toisen pistoolin hän antoi Annalle ja hiukan ammuksia. Nyt heillä kummallakin oli täyteen ladatut pistoolit, plus viisi ylimääräistä panosta. Se teki siis yhteensä 20 ammusta kummallekin. "Tuli muuten mieleen, että oliko se ihme hyypiö, joka yritti tappaa meidät tuo Markus?" "Ehkä saamme sen selville." Jussi lähti kapuamaan tikkaita ylös…

Osa Kolme, eli "trilogian" päätös, eli Grande Finale ilmestyy pian, todella pian. Pysykää nahoissanne!