Einfield cityn hävitys

Kirjoittanut suomen kauhu

Sijainti : Umbrella koulutus/tutkimus keskus
Mt. Einfield, 20 km Einfield citystä länteen
Aika: 03:00 paikallista aikaa

Luku 1

Professori Dirk tarkkaili lasin läpi, kuinka tajutonta ja alastonta miestä tuotiin huoneeseen. Huoneen keskellä oli tuoli, joka muistutti hammaslääkärin tuolia, tosin hammaslääkärin tuolissa ei ole pidikkeitä, ettei potilas rimpuilisi tai tekisi mitään vakavampaa. Takaosassa huonetta oli pöytä, sekä seinällä kehikko, joille oltiin kasatta varusteita. Seinällä roikkui musta hupullinen haalari, kaasunaamari sekä ohuita letkuja, joiden päissä oli neulat. Pöydällä taas oli raskas kasa aseita: kaksi kappaletta P90 konepistoolia, joista kumpikin on varustettu laser tähtäimillä. Benelli RS haulikko, sekä kaksi Glock 17 pistoolia. Jokaiselle näistä oli omat kantovälineensä, konepistooleja tulisi kuljettaa jalkojen oikealla ja vasemmalla puolella, kuin pistoolia. Haulikko ripustettaisiin selkään, ja pistoolit konepistoolien taakse, takapuolen päälle. Kaksi miestä, joilla kummallakin oli valkoisessa takissaan Umbrella-yhtiön logo, asettivat alastoman miehen mahalleen tuolille ja lukitsivat pidikkeet.

Dirk seisoi lasin , joka erotteli kaksi huonetta toisistaan, takana. Huoneessa jossa hän oli, oli muutamia penkkejä sekä monitoreja. Monitoreissa näkyi miehen, joka oltiin kiinitetty penkkiin, syke, verenpaine ja muut tärkeät elintoiminnot. Dirk ei ollut huoneessa yksin, hänen vierellään seisoi alempiarvoisempi professori River. "Oletko aivan varma, että tämä voidaan jo tehdä?", kysyi River huolestuneella äänenpainolla. "Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, tämä on tehtävä, ja tämä myös tehdään.", vastasi Dirk ärtyneenä. "E-virusta ei olla vielä testattu tarpeeksi! Luomukseni annettiin heti synnyttyään sinun käsiisi.", River jatkoi. "Sinun luomuksesi?", Dirk kysyi mukamas yllättyneenä. "Hyvä kollega, minusta teimme E-viruksen yhdessä, sinä itseasiassa vain autoit minua.", Dirk jatkoi. "Sinä onnistuit sitomaan G- ja T-viruksen yhteen, joka kuitenkin oli alunperin minun ideani!", tulistui River. "Emme jatka tästä aiheesta taas kerran, mutta sanoit jotain testauksista?", Dirk kysyi. "Eivätkö kymmenen IHMISEN (jonka Dirk painoitti puheessaan) hengen vieneet kokeet riitä sinulle?", Dirk jatkoi kysymystään. "Lähes jokainen koekappaleista sai erilaiset oireet, ja yksi heistä kuoli!", River sanoi ja kääntyi Dirkiä päin. "Tulokset poikkesivat toisistaa, ja niin oli myös tarkoitus. Jokaisella koekappaleella oli kuitenkin sama periaate, nälkä, jonka he tuhosit syömällä hetken aikaa itseään, tai toisiaan. Ne ovat myös kolme kertaa vahvempia kuin T-viruksen tuottamat yksilöt. Ja mitä kuolleeseen "uhriin" tulee, hän oli niistä kaikkein heikoin ja muut huomasivat sen. Hänestä syötiin kolmannes koko kehosta.", Dirk jatkoi.

Kaiuttimista kuului suuremmassa huoneessa olevan työskentelijän ääni. "Asetammeko säännöstelijän?" "Kyllä.", vastasi Dirk mikkiinsä. "Ei, ei ole varmaa voiko E-virus aiheuttaa yliannostuksen!", River sanoi kauhuissaan. "Hän on saanu virusta niin paljon, ettei hän voi heikentyä siitä. GW vain vahvistuu siitä.", Dirk sanoi, ja hänestä huomasi ettei kärsivällisyyttä riitä pitkäksi aikaa. Tällä hetkellä työskentelijät toisessa huoneessa olivat ottaneet esille pienen koneen, jossa oli koeputki tänynnä oranssia ainetta. Putki oli kiinni metalli palassa, josta lähti neuloja. Työskentelijät upottivat neulat GW:n niskaan ja ottivat letkut seinältä.

"Pukekaa hänet ensin.", Dirk käski mikkiinsä. Ilman mitään mutinoita, työmiehet irrottivat tajuttoman miehen ja pukivat hänelle kaasunaamarin ja haalarin. Tämän jälkeen he asettivat miehen takaisin tuoliin. "Laittakaa letkut paikoilleen.", Dirk jatkoi mikkiin. River oli tällä hetkellä aivan hiljaa, ja tuijotti miestä. "Entä jos hän ei ole tarpeeksi hyvä tehtäväämme?", River kysyi lopulta. "Krauser kehui häntä, se tarkoittaa että hän on vähän liiankin hyvä tähän tehtävään.", Dirk jatkoi hampaidensa välistä. Työskentelijät asettivat letkujen neulat miehen päähän, ja toiset päät hänen niskassa olevaan koneeseen. Tämän jälkeen he laittoivat hänelle hupun, jolloin neuloja ei näkynyt. "Kiitos, voitte poistua, me jatkamme tästä", Dirk sanoi mikkiinsä. Nyt huoneissa oli vain hän ja River. "Hänen tehtävänään on levittää E-virus Einfield cityyn, ja tuoda meille siellä olevan mies nimeltä Leon S. Kennedy, elävänä tai kuolleena." Dirk sanoi unenomaisesti itselleen. "Tiedän sen.", River sanoi hiljaa. "Käynnistä annostelijan nyt, sen pitäsi tuoda hänet takaisin tähän maailmaan.", Dirk sanoi mekaanisesti. "Et voi tehdä tätä, muistatko "onnettomuuden" kun hänen mieltään manipuloitiin? Hänellä saattaa olla vielä omaa mieltä! Et välttämättä pysty kontrolloimaan häntä täysin!", River huusi.

Dirkin viimeinenkin tippa kärsivällisyyttä oli poissa. Hän nosti vieressään olevan tuolin ja heitti sen Riverin takana olevaan seinään. Tuoli hajosi kappaleiksi kovasti räsähtäen. "Olet ikunen pessimisti! Ajattelet kaiken mikä voi mennä pieleen!", Dirk huusi raivoissaan. "Tämä onnistuu, olen varma siitä", Dirk sanoi jo rauhoittuen. "Minä en silti salli tätä!", River jatkoi yhä. Dirk oli hetken aivan hiljaa. "Sinä et salli tätä, selvä on", Dirk sanoi hiljaisella äänellä. Hetken kuluttua hän otti pistoolin takkinsa taskusta. River katsoi häntä silmät kauhusta suurina, kasvot kuoleman harmaina. "Minä taas en salli sinua.", Dirk sanoi ja ampui.

Sijainti : Einfiel city, hotelli Einfield
kattohuoneisto
Aika : 04:00 paikallista aikaa

LUKU 2

Leon S. Kennedy heräsi sängystään Einfield cityn nimikko hotellissa. Painajainen jota hän oli pitkän aikaa nähnyt, toistui jälleen. Espanjalaiset parasiitin saastuttamat kyläläiset tappoivat Ashleyn, presidentin tyttären jota Leon oltiin lähettetty pelastamaan tämän kidnappauksen jälkeen, hänen silmiensä edessä, eikä hän voinut tehdä asialle yhtään mitään. Kukaan ei välittänyt hänen huudoistaan, paitsi Ashley, joka kyynelehtien pyysi Leonia pelastamaan hänet. Leon oltiin sidottu puuhun, ja kyläläisiä, munkkeja sekä sotilaita oli kerääntynyt heidän ympärilleen. He kaikki huusivat, ja tekivät tilaa Lordi Saddlerille, heidän johtajalleen. Ashley oli heidän kaikkien keskellä, suureen pöytään sidottuna. Lordi Saddler käveli hänen luokseen, ja puhui "Hänen päivänsä on koittanut, hänen kahleensa avataan nyt!" Tämän jälkeen hän oli ottanut ruiskun, jossa oli sisällä violetti "jokin" ja painanut tämän Ashleyn kaulaan. Ashley oli lopettanu huutamisen ja rimpuilun, jopa hengittämisen. Leon huusi, muttei hänen suustaan tullut yhtään mitään. Samassa Ashleyn nuosi, ja hänen silmänsä loistivat punaisina. Tämän jälkeen, joka ikinen yö, kaikki tummuu ja Ashleyn ääni kaikuu tyhjyydessä "Leon, olisit voinut pelastaa minut, mutta olit liian huono." "Ei sinusta ole poliisiksi, sen huomaa heti, heti, heti, heti, heti, heti..."

Pam! Leon herää, eikä pysty ymmärtämään. Oikeasti hän pelasti Ashleyn, joten hän ei ymmärrä unen merkitystä. Olisiko Ashleylle tapahtunut jotain? Jos jokin toinen uhka olisi siepannut hänet. Sen Leon haluaisi tietää, muttei hän enää pääse presidentin kanssa puheyhteyteen. Hänellä on kuulemma aivan liikaa töitä. "Liikaa töitä?" Liikaa töitä tavata oman tyttärensä pelastaja. "Liikaa töitä?" Liikaa töitä päästää Leonia puhumaan edes Ashleyn kanssa. Tosin, Leon tiesi mistä presidentin kenkä puristaa. Ympäri Amerikkaa on tapahtunut kummia asioita, retkeilijöitä on kuollut, outoja olentoja ja ilmiöitä on havaittu. Leon tiesi, mistä on kysymys. Umbrella on kaiken takana. Umbrellan mahti on kaatumassa, muttei se kaadu ilman uhreja, jotka kaatuvat mukana. Umbrellan on pakko olla kehittänyt uuden viiruksen. Olennot, jotka ollaan saatu kiinni ovat liian kehittyneitä ollakseen T-viruksen saastuttamia. Lehdistö on aivan ymmällään. Leonia ei olla pyydetty tekemään mitään, joka häntä itseään ihmetyttää.

Ada Wong, joka oli saapunut eilen, nukkui Leonin vieressä rauhallisesti. Leon ei ollut halunnut Adaa Einfield cityyn, läheisellä Mt. Einfieldillä oli tapahtunut "outoja ilmiöitä" ja Leon oli itse lähtenyt katsomaan. Ja nyt Ada oli ilmestynyt. Riski oli suuri, että Einfieldissä tapahtuisi jotain. Vaikka Ada olikin kokenut, Leon ei silti voi ajatella sitä että Ada kuolisi, saatikka että Ada muuttuisu zombiksi tai joksikin muuksi olennoksi. "Ai, sinä oletkin jo herännyt.", Ada sanoi hymyillen sängyn reunalla istuvalle Leonille. "Joo, en saanut kunnolla unta.", Leon vastasi Adalle. Ada kömpi Leonin viereen ja suuteli tätä hellästi kaulalle. "Nukutaan vielä vähän aikaa, jooko? Kello on vain varttia yli neljä.", Ada kuiskaa silmät vain hieman auki. Leon kaatuu selälleen, ja nukahtaa saman tien.

LUKU 3

Leonin herättyä uudelleen kello oli jo seitsemän. Hänen päätään särki, muttei hän tiennyt mikä. Ada ei maannut enää hänen vieressään, tyynyllä oli lappu johon oli painautuneet tummanpunaisten huulten jälki. Leon ehti jo hetken toivoa, tai pelätä että Ada olisi lähtenyt. Hän nosti lapun käteensä ja käänsi sen. "Palaan illalla" luki kauniilla käsialalla kirjoitettuna. Leonin mielestä tämä on hyvä juttu, koska hän ei haluaisi ajatella mitään. Hän oli lomalla. Tai niin hän ainakin itselleen uskotteli. Mt. Einfieldin tapahtumat hänet oli Einfield cityyn ajaneet. Häntä ei oltu käsketty sinne, vaan hän halusi tehdä sen itse. Umbrella on tehnyt kamalia asioita, ja niillä pitää saada loppu. Hän ei halua silti muistaa Raccoon cityn, tai hänen Espanajan matkansa tapahtumia. Hän oli monien tunteiden välissä. Pelko, kosto, henkilö kohtainen toiminnan halu, huoli. Hänen päänsärkynsä vain yltyi, kun hän ajatteli niitä. Leon nousi ylös, ja käveli ovelle jossa oli kasa kirjeitä. Hän oli pyytänyt, että kaikki hänen kotiinsa tuleva posti lähetettäisiin tänne. Postia ei ollut paljon, mutta hän ei silti halunnut lukea niitä vielä. Hän käveli keittiöön ja yllättyi kun pöytään oltiin katettu kaikki valmiiksi. "Ada..." Leon sanoi itsekseen hymeillen. Ada pystyi ajattelemaan tälläisiä pieniä asioita, jonkin näin suuren edessä. Ada oli kuulemma halunnut nähdä Leonin, mutta Leon tiesi, ettei se ollut ainut syy Adan tuloon. Umbrella oli tuhonnut Adan salaperäisen työnantajan firman. Näin ollen Adalla ei ollut töitä, ja hän janosi kostoa. Leon söi, jolloin päänsärky lieveni hieman. Leon tutki vähän aikaa huoneiston kaappeja, muttei löytänyt yhtään särkylääkettä. Hänen olisi siis lähdettävä ostamaan niitä, joka olisi hyvä asia koska hän halusi raitista ilmaa. Hän käveli ovelle ja veti pilotti-takkinsa päälleen. Postit lojuivat yhä oven edessä. Leonilla kävi mielessä että lukisi ne nyt, mutta huomattuaan ensimmäisen kirjeen laskuksi hän syrjäytti ajatuksen.

Tultuaan käytävään Leon huomaa hissin olevan rikki. Leonin tulee kävellä kymmenen kerrosta rappusia. Jos häneen päätään ei särkisi, hän voisi huvikseen laskea rappuset, jota hän tosin olekkaan tehnyt muutamaan kymmeneen vuoteen. Leonin kunto on hyvä joten hän ei edes hengästynyt laskeutuessaan rappusia. Samaa ei tosin voi sanoa vanhasta naisesta, joka tuli vastaan kolmannen kerroksen kohdalla. Hänellä oli mukanaan kaksi painavan näköistä kassia. Leon huomasi naisen olevan hänen "naapurinsa" ja päätti tarjota apuaan. "Huomenta, tarvitseko apua noiden kassien kanssa?", Leon kysyy hymyille. "Häivy paskiainen! En tarvitse apuasi.", mummo ärähtää. Leon ihmettelee hetken naisen reaktiota, mutta muistelee omaa isoäitiään ja päättää olla hiljaa. "Mikö noita tännekkin ajaa, ei saa olla edes hotellissa rauhassa.", nainen sanoo itsekseen könytessään ylöspäin. Päästyään ulos Leon huomaa että on tukahduttavan kuuma. "Pilotti-takki tulee olemaan aivan liikaa", Leon ajatelee, muttei tee asialle mitään Jos hän riisuisi takin, hänen rintakotelossaan oleve pistooli näkyisi ikävästi, ja siit voisi tulla huonoja seurauksia. Leon tunsi itsensä hieman vainoharhaiseksi, mutta ajattelee kuinka monella muulla on ase mukanaan tässä kaupungissa ja rauhoittuu. Kello oli vasta kahdeksan, mutta silti kaduilla oli hurjasti liikennettä ja monet kaupat olivat auki. Leon ei tiennyt yhtään missä lähin apteekki sijaitsee, joten hän käveli ja katseli välillä ympärilleen. Yhtäkkiä Leonin vieressä olevalta kujalta kuuluu lapsen huuto "Auttakaa, se syö minut!" Leon kääntyy salaman nopeasti äänen suuntaan, ja on valmiina vetämään aseensa esiin. Mutta Leon huomaa, että hätääntymien on aivan turhaa. Kadulla leikkii kaksi lasta leluillaan. "Mikä minulla on, hätäännyn joka asiasta.", Leon ajattelee. Apteekki löytyi noin viiden minuutin kävelyn jälkeen, ja hän päättää särkylääkkeet ostettuaan mennä takaisin hotellille.

Sijainti : Umbrella koulutus/tutkimus keskus
Mt. Einfield, 20 km Einfield citystä länteen
Aika: 09:45 paikallista aikaa

LUKU 4

GW seisoo ryhti suorana, aseet päällään Dirkin edessä.Huoneessa on myös monta muuta aseistettua sotilasta. Dirkillä on kädessään metallinen salkku, jonka hän ojentaa GW:lle. "Tämä laukku sisältää yhteensä viisi räjähdettä. Yksi niistä on täytetty E-viruksella, se räjähde on tarkoitus sijoittaa Einfield cityn keskikohtaa maan alle. Kuljet kaupunkiin viemäreiden kautta, ja asetat E-virus pommin sinne. Kuudessa tunnissa ihmiset saavat tartunnan, ilman että he olisivat jo valmiiksi kuolleita kuolleita. Siinä kuudessa tunnissa sinun tulee asettaa nämä neljä muuta räjähdettä eri paikkoihin. Ensimmäinen Einfield cityn keskus sairaalaan, toinen poliisiasemalle. Kolmannen sijoitat yliopistoon, ja neljäs samalle paikalle missä E-virus räjähde laukesi.", Dirk selitti. "Ennenkuin räjäytät E-virus räjähteen, sinun tulee antaa tämä Leon Kennedylle.", Dirk jatkaa ja ojentaa ruiskun, joka on täynnä värintöntä nestettä GW:lle. "MikÄ... TäMÄ... oN...?", GW kysyy. Puhuessaan hän nytkähtelee eri suuntiin, ja puhuminen näyttää tuottavan suurta tuskaa hänelle. "Vasta-ainetta. Leonin ei tula saada tartuntaa vielä, muuten hän on hyödytön. Kun seitsemän tuntia E-viruksen leviämisestä on kulunut, haet Leonin, keinolla millä hyvänsä.", Dirk sanoo ja hänen silmänsä kapenevat viiruiksi. "MIksI... EN... OtA... hänTÄ... SAmaN...TIEn...?" GW kysyy jälleen nytkähdellen. "Jos hän selviää E-viruksen tuottamista olennoista, hän on tarpeeksi vahva jotta hänestäkin voidaan luoda sinun kaltaisesi. Olet kuullut tarpeeksi suunnitelmasta, sinun tulee nyt mennä." Dirk sanoo kelloaan katsoen. Huone on iso halli, jonka keskellä on viemäri reikä. "Hyppäät tuonne, ja seuraat käytävää kunnes kartta laitteessi hälyttää sinun tulleen kaupunkiin. Kartan avulla löydät paikat jonne pommit tulee asettaa.", puhui vuorostaan yksi sotilaista. GW asteli aukon eteen ja seisahtui. Hän katsoi Dirkiä, ja rutisti kätensä nyrkkiin. Tämän jälkeen hän hyppäsi ja lähti juoksemaan tunnelia pitkin.